Finnish – ICL – 1st of May Declaration 2026: Marxist-Leninist-Maoists of all countries, unite!

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Vappujulkilausuma 2026:

Kaikkien maiden marxisti-leninisti-maoistit, liittykää yhteen!

Maailman vallankumoukselliset kansat, liittykää yhteen ja lyökää imperialismi, nykyaikainen revisionismi ja kaikki taantumukselliset!

Kansainvälinen Kommunistien Liitto tervehtii kansainvälistä proletariaattia, maailman laajoja joukkoja ja Kansainvälistä Kommunistista Liikettä tänä kansainvälisen proletariaatin päivänä.

Tänä vuonna, me juhlimme 60.:ttä puheenjohtaja Mao Tse-Tungin johtaman Suuren Proletaarisen Kulttuurivallankumouksen aloittamisen vuosipäivää. Se merkitsee suurta virstanpylvästä maailman proletaarisen vallankumouksen historiallisessa kokemuksessa. Katsoen taaksepäin viimeisiin vuosikymmeniin, voimme nähdä, että sen merkitys on vain kasvanut ajan kanssa, ja sen katoamattomia oppeja täytyy yhä enemmän ylläpitää, puolustaa ja soveltaa. Myös tässä yhteydessä, me osoitamme kunnioituksemme toveri Basavarajille, Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) pääsihteerille, joka sankarillisesti uhrasi henkensä melkein vuosi sitten puolustaakseen marxismi-leninismi-maoismia, puoluetta ja kansansotaa. Ikuinen kunnia ja loisto toveri Basavarajille!

Tänään maailman objektiiviset olosuhteet vallankumouksen kehitykselle ovat loistavat. Vallankumous on historiallinen ja poliittinen päätendenssi. Kansansodat jatkuvat ja uusia kansansotia on syttymässä. Tämä on monimutkainen tilanne, jossa kaikentyyppiset sodat raivoavat, samanaikaisesti kun joukkojen räjähtävyys kasvaa päivä päivältä. Ei ole siis outoa, että vanhan vallan puolustajat, imperialistit ja heidän palvelijansa, tekevät kaiken minkä suinkin kykenevät hämmentääkseen kansaa ja levittääkseen pessimismiä. Tässä kaikessa meillä kommunisteilla on yhä enemmän syytä tarttua Mao Tse-Tungin strategiseen konseptiin, jota levitettiin laajasti suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen aikana: Imperialismi ja kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä! Nimenomaisesti tässä uhmakkaassa ja rohkeassa hengessä toveri Basavaraj antoi elämänsä. Aseistakaamme itsemme, luokkamme ja kansat samalla tavalla, jottei mikään raakalaismainen revisionisti tai opportunistinen tappiomieliala voi aiheuttaa hämmennystä!

Imperialismi on yleisessä mädäntymisen tilassa

Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe, on monopolikapitalismia ja mädäntyvää kapitalismia. Se ei voi tarjota mitään todellista edistystä joukoille, ainoastaan enenevissä määrin ryöstösotia, riistoa ja sortoa. Tänä päivänä rikkain 10 % omistaa 75 % kaikesta maailman varallisuudesta. 0,001 % rikkaimista henkilöistä, noin 60 000 multimiljonääriä, omistaa kolme kertaa enemmän vaurautta kuin puolet muusta ihmiskunnasta. Tämä keskittymisen prosessi kiihtyy enenevissä määrin, 8 %:n vuositahdilla aina 1990 -luvusta lähtien. Vuonna 2025 multimiljonäärien varallisuus kasvoi 16 %, kolme kertaa enemmän kuin viitenä viimeisenä vuonna.

Imperialismi näyttäytyy jättiläismäisenä pääoman keskittymisenä kourallisen maita finanssikapitalisteille. 80 yrityksestä, joilla on eniten liikevaihtoa maailmassa, 35 on yhdysvaltalaista, 19 kiinalaista, 5 saksalaista ja 5 japanilaista. Tämä keskittyminen on tätäkin suurempaa pankeissa: 12 suurinta pankkia maailmassa, joista suurin osa on yhdysvaltalaisia tai kiinalaisia, omistavat sijoituksissa enemmän rahaa kuin koko Brasilian valtion BKT. Varat, jotka ovat maailman valuuttavarannoissa, joita imperialistit käyttävät lisätäkseen hallintaa ja keskittymistä, osoittavat myös tätä tendenssiä. Tällä hetkellä, Yhdysvaltojen valtionkassan sijoitusten arvo ja Euroopan ulkomaisten valuuttojen varannot yhdessä kattavat 80 % kaikista maailman valuuttavarannoista (60 % ja 20 % eroteltuna), samalla kun Kiinan Renmibi ylsi vain 2,83 % – mikä osoittaa Yhdysvaltojen hegemonisen voiman verrattuna Kiinaan ja muihin voimiin.

Imperialismin valheellinen diskurssi ympäristöstä peittelee faktaa, että 1 % rikkaimmista henkilöistä on vastuussa 41 %:sta hiilidioksidipäästöistä, ja jos otamme huomioon rikkaimman 10 %:a, tämä luku kasvaa 77 %:iin. Samaan aikaan puolet maailman väestöstä, köyhät, tuottavat vain 3 % näistä päästöistä.

Imperialismi, kuolevan kapitalismin monopolistinen vaihe, kaikkea muuta kuin edistystä, pitää naiset kahlittuina riistoon ja sortoon. Naiset, jotka edustavat puolta maailman väestöstä, saavat vain neljänneksen palkoista. Väkivalta naisia kohtaan on myös kasvamassa kaikkialla. Tästä huolimatta Gaza oli paikka jossa väkivalta naisia kohtaan oli kaikkein yleisintä, jossa sionistinen lauma murhasi ainakin 38 tuhatta naista.

Ainakin 1,1 miljardia imperialismin sortamien maiden kansalaista elää äärimmäisessä köyhyydessä. 2,3 miljardia ihmistä kohtaa tilanteen, jota voidaan kuvailla vakavaksi tai kohtalaiseksi ravinnon epävakaudeksi ja he kohtaavat räjähdysmäisesti nousevaa inflaatiota. Näiden joukkojen suuri osa on samoja talonpoikia, jotka tuottavat 70 % maailman ravinnosta.

Yhdysvaltalaisen imperialismin sodat kärjistävät edelleen kiihtyvän maailmantaloudellisen kriisin räjähdystä ja joukkojen elinehtojen heikentymistä (jota inflaatio puskee eteenpäin). Kiinalainen rakennuskupla, kiinalaisten imperialistien vaikeudet kasvattaa kotimaan kulutusta ovat verrattavissa suurten teknologiayritysten kuplaan Yhdysvalloissa (nämä yritykset hallitsevat 40 % yhdysvaltalaisesta sijoituspääomasta).

Imperialismi on yleisessä mädäntymisen kriisissä. Kun se koettaa ratkaista tämän kriisin, se heittäytyy vielä raaempaan barbarismiin sorrettuja kansoja kohtaan, laajentaen hyökkäyssotia ja ryöstelyä. Epätoivoisessa yrityksessään ylläpitää sen hegemonista asemaa, yhdysvaltalainen imperialismi painostaa kovenevalla paineella muita Länsi-Euroopan imperialisteja (mukaan lukien Japania ja Australiaa) alistumaan sen käskyvaltaan ja palvelemaan sen intressejä – jotka johtavat voimakkaampaan kilpailuun ja kärjistyvään taisteluun imperialistien kesken. Sodat ryöstösaaliin uudelleenjakamiseksi – Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, mukaanlukien niin kutsutussa Lähi-Idässä – pääsevät valloilleen.

Kuitenkin, imperialismin vastavallankumouksellinen offensiivi, jota on ylläpidetty 1990-luvun alusta lähtien – jonka päämäärä on pysäyttää kansainvälisen proletariaatin taistelujen ja kansallisten vapautustaisteluiden kehitys – on täysin epäonnistunut. Objektiiviset ja subjektiiviset olosuhteet kahden maailmanvallankumouksen voiman, kansallisen vapautusliikkeen ja kansainvälisen proletaarisen liikkeen, kehittämiselle, kehittyvät myönteisesti, osoittaen selvästi uuden vallankumousten aikakauden alkua maailmassa.

Tehtävämme

Vaikka vallankumouksen subjektiiviset voimat ovat edelleen verrattaen heikkoja, yhä heikompia ovat puolueet, sotilasjoukot ja hallitsevan luokan hallinnot: vastavallankumouksen voimat lepäävät mädätyneellä perustalla. Tämä tarjoaa olosuhteet vallankumouksen voimille edetä harppauksin. Näiden olosuhteiden vallitessa, Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen voimat kutsutaan suureen haasteeseen: asettaa marxismi-leninismi-maoismi johtoon ja oppaaksi proletaarisen maailmanvallankumouksen edistämisessä.

Tämän historiallisen tehtävän täyttämiseksi on välttämätöntä ja kiireellistä edistyä marxilais-leniniläis-maolaisten kommunististen puolueiden konstituutiossa ja rekonstituutiossa jotta – kiivaan luokkataistelun ja monien eri tyyppisten monimutkaisten sotien temmellyksessä – voidaan kehittää vallankumouksellista sotaa, kansansotaa, proletaarisen maailmanvallankumouksen edistämiseksi. Kommunistit kaikkialla kohtaavat kaksi kiireellistä tehtävää. Ensimmäinen ja pääasiallisin on puolustaa marxismi-leninismi-maoismin punaista lippua, joka liehuu Intiassa, lähentyä Intian Kommunistisen Puolueen kanssa ja kasvattaa tukea sen johtamalle kansansodalle uusilla tasoilla, taistelle imperialismin, revisionismin ja taantumuksen yhtäaikaisia hyökkäyksiä vastaan. Toiseksi, laajentaa maailmanlaajuista anti-imperialistista mobilisaatiota, nostaen sen taistelevuutta aktioilla, jotka pyyhkivät pois legalistiset ja reformistiset kahleet, joita opportunismi ja revisionismi koettaa asettaa, vapauttaen joukkojen oikeutetun raivon, eritoten tukien taisteluita imperialistista aggressiota vastaan sekä taisteluja Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän kansakuntien ja kansojen kansallisen vapautuksen puolesta.

Tämä uusi aikakausi on suuren maailmaamullistavan tosiasian leimaama: Al-Aqsan tulva lokakuun 7. päivänä 2023. Tämä tapahtuma ei ollut vain sankarillinen sorretun kansan toimi, vaan myös yhdysvaltalaisen imperialismin alueellinen tappio. Palestiinan kansallisen vastarinnan vastaoffensiivi lokakuun 7. päivänä ravisteli kokonaisvaltaisesti alueellista sekä maailmanjärjestyksen perustaa. Se on osoittanut, että pohjakerrokset eivät hyväksy elää vanhaan tapaan, ja huppukerrokset eivät voi hallita vanhaan tapaan. Koko maailmantilanteen kehitys on syvästi tämän suuren tapahtuman leimaama. Al-Aqsan tulva osoitti Oslon rauhanprosessin ja Abraham-sopimusten tappion, ja oli isku vasten Israelin valtiota, yhdysvaltalaisen imperialismin alueellista linnoitusta, se pakotti yhdysvaltalaisen imperialismin tukemaan Israelin valtiota yhä enemmän ja kasvattamaan hyökkäyssotaansa pitääkseen valtansa.

Palestiinan kansallinen vastarinta on sankarillisesti vastustanut taistellen hirvittävää kansanmurhaa kolmen vuoden ajan, tätä vihollista, jota aseistaa ja rahoittaa kaikkein vahvin imperialistivalta koko planeetalla, valta, jolla on ylivoimaiset aseet, pakottaen tämän tekemään rauhansopimuksen. Yhdysvaltalaisen imperialismin ja sen israelilaisten kätyreiden “paperitiikerimäisyys” näytettiin koko maailmalle. Israelin sisällä kaikki sen ristiriidat ovat syventyneet. Israel on enemmän kuin koskaan riippuvainen Yhdysvaltojen aseista ja rahasta selvitäkseen.

Kolme vuotta rikkoutumatonta Palestiinan kansallista vastarintaa ovat nostattaneet joukkojen poliittista tietoisuutta kaikkialla maailmassa. Tämän seurauksena anti-imperialistinen liike on kehittymässä kaikissa valtioissa – sekä sorretuissa että imperialistisissa – vakuuttavalla tavalla. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kansat kyseenalaistava Israelin olemassaoloa toivoen Israelin tuhoa ja vapaan Palestiinan rakentamista. Kasvava uusi anti-imperialistisen liikkeen aalto, joka vaatii imperialismin pyyhkimistä pois ja loppua kaikelle taantumukselle, on saavuttamassa maailman kaikki kolkat. Kolmen vuoden sodan jälkeen tosiasiat osoittavat, että joukot, Palestiinan kansa, ovat todella voimakkaita, eivätkä Yhdysvaltalaiset imperialistit ja niiden israelilaiset kätyrit.

Hyökkäyssodassaan Irania vastaan Yhdysvallat pyrkii tuottamaan “vallanvaihdoksen” paikallisten lakeijoidensa kautta, ja ottamaan uudelleen hallintaansa maan, jonka se menetti vuonna 1979. Muun muassa yksi sen tavotteista on estää Iranin strateginen lähentyminen Kiinan kanssa, ja täten heikentää jälkimmäisen energiatoimituksia. Kuitenkin, hyökkäyssota ei ollut vain sota resurssien hallinnasta. Iskiessään Iraniin yhdysvaltalaiset imperialistit ja Israelin valtio pyrkivät myös eristämään ja lyömään kansallisen vastarinnan voimat, jotka vastustavat yhdysvaltalaista imperialismia alueella. Yli 40 päivää kestäneen Libanonia, Palestiinaa ja Jemeniä vastaan kohdistetun tulisen yhteissotilaskampanjan jälkeen, Yhdysvallat ei onnistunut saavuttamaan ainuttakaan tavoitteistaan.

Kansanmurhainen Trump ja Netanyahu esittelevät väitettyjä voittoja. Puheenjohtaja Mao sanoi, että yhdysvaltalaiset imperialistit ovat täysin ylimielisiä ja kieltävät järjen, ja tämä ominaisuus nousee niiden omasta luokkaluonteesta sekä niiden etenevästä mädäntymisestä. Sen ylimielisyys tulee johtamaan vain eneneviin epäonnistumisiin. Jatkuvista tappioista huolimatta yhdysvaltalainen imperialismi tulee aiheuttamaan ongelmia viimeiseen tappioonsa asti, tämä on kaikkien imperialistien logiikka.

Latinalaisessa Amerikassa Yhdysvallat kiihdyttää suunnitelmiaan tiukentaakseen otettaan alueesta. Yhdysvaltalainen imperialismi on orkestroinut presidentti Maduron ja Cilia Floresin kidnappaukset ja pommittanut Venezuelaa hallitakseen valtiota ja sen öljyä. Yhdysvaltalaiset imperialistit pommittivat Espanjan siirtomaavallan vastaisen itsenäisyystaistelun kehtoa ja osoittivat aseensa suoraan Latinalaisen Amerikan kansoja vastaan, erityisesti Kuuban valtiota vastaan, joka on vastustanut Yhdysvaltojen mahtia vuosikymmenien ajan, taistellen rikollista kauppasaartoa ja jatkuvaa aggressiota vastaan, samalla puolustaen itsenäisyyttään. Tänään, enemmän kuin koskaan ennen, meidän täytyy nostaa iskulauseeksi: Jenkit ei! Kuuba kyllä!

Julma aggressio Venezuelaa vastaan oli vain alku uudelle imperialistisen väliintulon ja aggression offensiiville mantereella. Tässä uudessa tilanteessa jokaisen on valittava puolensa. Enemmistön puoli: alkuperäiskansojen, talonpoikien, kaupunkien ja maaseudun työtätekevien joukkojen, nuorison (joka liittyy taistelun etulinjaan) ja niiden järjestöjen, jotka nousevat vastustamaan imperialistista aggressiota sekä imperialistien lakeijoita, puoli – tai pahimpien petturien, noiden kansallisen alistumisen teorian puolestapuhujien puoli, sellaisten kuin Lula, Sheinbaum, Boric, Petro – jotka kiiruhtivat tarjoamaan kurjia palveluksiaan Trumpille ja ryömivät valkoiseen taloon pyytääkseen aseita talonpoikaissotaa vastaan Kolumbiassa – sekä rouva Rodriguez.

Jenkkiaggressio Latinalaista Amerikkaa vastaan, joka epäilemättä tulee lisääntymään yhä enemmän tulevana ajanjaksona, vahvistaa todellakin, että tämä mantere on imperialistisen ketjun heikoin lenkki, taistelukenttä, jolla proletaarisen maailmanvallankumouksen tuleva kehitys määräytyy. Brasiliassa, maassa, johon keskittyvät suurimmat joukot Latinalaisessa Amerikassa, taotaan taisteluja, jotka tulevat horjuttamaan vanhaa järjestystä ja imperialistista ylivaltaa.

Imperialistit levittävät voimiaan yli laajojen alueiden Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Myös imperialististen maiden sisällä ne mobilisoivat repressiokoneistonsa omaa kansaansa vastaan. Imperialistit ja taantumukselliset, savijalkaisina jättiläisinä, joita ne ovat, eivät ole mitään muuta kuin pieniä linnoituksia, pieniä saaria, jotka ovat saarrettuina kaikilta puolilta. Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan sorretut kansat ovat osa tätä valtavaa proletariaatin ja sorrettujen kansojen joukkojen merta. Mitä syvemmälle imperialismi tunkeutuu näihin vallankumouksellisiin alueisiin, sitä nopeammin se tulee maailman kapinoivien kansojen ympäröimäksi näiden upottaessa sen aaltoina.

Imperialismin politiikka on kansojen jakamista uskonnon, etnisyyden ja kansallisuuden perusteella. Kommunistien politiikka on kaikkien sorrettujen ja riistettyjen yhdistämistä yhteistä vihollista vastaan. Anti-imperialistit puolustavat kaikkien kansakuntien itsemääräämisoikeutta. Imperialistisen aggression voittaminen on osa uusdemokraattisen vallankumouksen tehtäviä. Tästä syystä kommunistien tulee tukea ja ottaa aktiivisesti osaa aggression vastaiseen vastarintaan, taistellen itsenäisesti ja tehden itse päätöksiä, ja muodostettava marxilais-leniniläis-maolainen proletaarinen johto tämän taistelun keskiössä, mikä on välttämätön ehto johdonmukaiselle taistelulle imperialismia vastaan, liittyen olennaisesti taisteluun demokraattisen vallankumouksen päätökseen viemisestä sorretuissa maissa.

Ne, jotka ovat ottaneet lujan kannan teoissa kansallisen vastarinnan puolesta jenkki-imperialismin ja sionismin aggressiota vastaan, kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta, seisovat objektiivisesti anti-imperialistisen rintaman puolella ja heitä tulee tukea, kunhan he pitävät kiinni tästä kannasta. Siksi, sen tosiasian edessä, että kansat ja raatavat joukot käyvät asein imperialistisia hyökkääjiä vastaan meidän on sanottava: mitä enemmän, sitä parempi! Se, että myös muut luokat tarttuvat aseisiin puolustaakseen kansakunnan itsemääräämistä on hyvä asia, meidän on myös sanottava ”parempi enemmän kuin vähemmän”.

Kaikki, jotka toimivat – tai tarjoutuvat olemaan – imperialististen hyökkääjien pelinappuloita ovat osa imperialistisen aggression rintamaa ja on anti-imperialistien velvollisuus paljastaa heidät ja taistella heitä vastaan.

Yhdysvaltain imperialismi on yhä eristyneempää ja kaikki maailman kansat tunnistavat, että imperialismi on kaikkien sotien lähde. Taistelu imperialistista aggressiota vastaan on suuri innoituksen lähde ja anti-imperialistinen liike nousee kaikkialla. Tämä virtaus on perusta vallankumouksen kehittämiseksi maailmassa.

Imperialismin vastaista taistelua ei voida kuitenkaan rajoittaa vain imperialistisen aggression vastaiseen taisteluun. Jotta voidaan kehittää johdonmukaista taistelua on lähdettävä imperialistisen ylivallan tukikohdat byrokraattisen kapitalismin maissa, suurporvaristo ja suurmaanomistajat, uusdemokraattisen vallankumouksen kautta. Imperialistisissa maissa imperialisteja vastaan on taisteltava niiden omissa keskuslinnoituksissa, taistelussa, jota tulee käydä erottamattomasti yhteydessä siirtomaiden ja puolisiirtomaiden käymään kansalliseen vapautustaisteluun, sosialistisen vallankumouksen kautta. Korkein, konkreettisin ja johdonmukaisin ilmaus taistelusta imperialismia vastaan on löydettävissä siellä, missä se kehittyy todellisiksi vallankumouksiksi, joita johtavat marxilais-leniniläis-maolaiset kommunistiset puolueet kansansodan kautta. Nämä taistelut ovat korkeimpia juoksuhautoja taistelussa imperialismin ja taantumuksen pyyhkimiseksi maan päältä ja uuden vallan rakentamiseksi.

Tästä syystä sydäntemme ja ajatustemme tulee suuntautua Intian niemimaalle, jossa Intian Kommunistinen Puolue (maolainen) johtaa uusdemokraattista vallankumousta kansansodan kautta, mobilisoiden rohkeasti laajimmatkin kansanjoukot puolustamaan oikeuksiaan ja näiden joukossa tärkeintä: vallankumousta. Maailman väkirikkaimmassa maassa imperialistit ja niiden lakeijat kehittävät viheliäistä sotaa kansaa vastaan. Hiljattain päättynyt surullisenkuuluisa operaatio Kagaar oli uusi kappale Intian imperialismia palvelevien hallitsevien luokkien kansanvastaisessa sodassa. Tänään voimme todeta, että operaatio Kagaar epäonnistui, aivan kuten aikaisemmatkin operaatiot, kuten operaatio Green Hunt, ja kaikki tulevat vastavallankumoukselliset operaatiot kansaa vastaan aina taantumuksen lopulliseen tappioon saakka.

Fasistit, jotka pyrkivät kaikin tavoin tukehduttamaan Intian vallankumouksen, eivät saavuta muuta kuin vain kaiuttavat sen ääntä halki maailman. Toveri Basaravajin sotahuuto kaikuu halki maailman. Kommunistien päättäväisyys lujittaa rivit IKP (maolaisen) kanssa on suurin todiste tästä.

Pommittakaa revisionismin päämajoja!

Puheenjohtaja Mao opetti meille, että vain taistelemalla revisionismia vastaan voidaan kehittää vallankumoksen voimia. Tästä syystä, maailmanvallankumouksen uusien tehtävien edessä, on tarpeen kohottaa taistelua marxismi-leninismi-maoismin ja kaikenkarvaisen revisionismin välillä. Tänään, juhliessamme suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen 60. vuosipäivää meidän on vahvistettava taistelevamme kapitalistista restauraatiota vastaan Kiinassa, käyden taisteluun vale-KKP:n revisionismia vastaan. Xi Jinpingin revisionismi edystaa erästä revisionismin päälajia, joka on eräs päävaaroista kansainvälisessä proletaarisessa liikkeessä sekä kansallisessa vapautusliikkeessä ja sitä vastaan tulee taistella kiivaasti kaikilla aloilla.

Xi Jinpingin revisionismi on osa vastavallankumouksellista vritausta maailmnassa, se käyttää valheellisia punaisia lippuja taistellakseen maailmanvallankumouksen kahta virtausta vastaan. Xi Jinping on Deng Xiaopingin tien uskollinen seuraaja, tien, jonka määriteltiin vuonna 1988 olevan ”luokkataistelusta tuottavuuteen, eristyksestä avoimuuteen siirtymistä”. Kiinalaiset sosiali-imperialistit ovat sosialisteja sanoissa ja imperialisteja teoissa.

Kiinalaisen sosiali-imperialismin ja imperialistisen Venäjän rooli hiljattaisissa konflikteissa osoittaa niiden luonteen. Syyrian suvereniteetti myytiin venäläisten imperialistien ja pohjoisamerikkalaisten diilillä, maa ojennettiin sotaherroille, imperialisteja tukeville salafistisille palkkasotilaille, vaihdossa venäläisten imperialistien intressien toteuttamisesta Ukrainassa. Venäjä tarjoili Syyrian suvereniteetin lautasella jenkki-imperialismille.

Palestiinassa, samalla, kun kansallisen vastarinnan rintama käy hurjaa sotaa Israelin toteuttamaa miehitystä ja kansanmurhaa vastaan, kiinalaiset sosiali-imperialistit vahvistivat suhteitaan Israelin toiseksi suurimpana sosio-ekonomisena kumppanina ja sen tuonnin ykköskohteena. Asiamiestensä kautta ne ovat kannustaneet kapitulaatioon ja byrokraattiseen tiehen, jota edustaa valheellinen ”Palestiinalaishallinto”.

Kiinalaiset sosiali-imperialistit, tehden ”sulavia” lausuntoja hyökkäyssotaa vastaan, kävivät neuvotteluja kabineteissa maiden suvereniteetilla ja kansan eduilla saadakseen vaihdossa taloudellisia intressejään vastaavia sopimuksia. Johdattaakseen anti-imperialistisen liikkeen vallankumoukselliselta tieltä, Xi Jingping-revisionistit yrittävät elvyttää heikosti nimettyjä ”kolmasmaalaisia” ”globaalin etelän” teorioita ja BRICS:iä jne. Tässä ne luottavat vanhojen revisionististen puolueiden tukeen ympäri maailman. Tämä on vastavirta, jonka tarkoituksena on heikentää ja johtaa harhaan kansallista vapautusliikettä eri imperialistien palvelemiseksi.

Vuonna 1966 Suuren Proletaarisen Kulttuurivallankumouksen aamunkoitossa puheenjohtaja Mao määritteli revisionismin taistelun vihollista vastaan hylkäämiseksi. Tämä on modernin revisionismin olemus. Tämä on se henki, jota Xi Jingping-revisionistit levittävät, imperialismin ja taantumuksen vastaisesta taistelusta kapituloitumisen henki.

Puheenjohtaja Mao sanoi, että proletariaatilla on edessään loistava tulevaisuus ja vallankumoukselliset ovat proletaarisia optimisteja. Tämä on ideologinen kysymys, jolla on suurta merkitystä. Vanhan korvaantuminen uudella on yleinen ja rikkomaton maailmankaikkeuden laki. Pessimismi on revisionismin ilmaus, se heijastaa ei-proletaarista ideologiaa, joka on dialektisen materialismin vastaista, se on kapitulationismin ja likvidaation esikartano ja se täytyy lakaista riveistämme.

Sonun revisionistinen, kapitulationistinen ja petturimainen klikki Intiassa sekä heidän seuraajansa kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä ovat pessimismin, kapitulaation ja joukkoja, puoluetta ja vallankumousta kohtaan tunnetun epäluottamuksen malliedustajia. Heistä imperialistit eivätkä joukot ovat kaikkivoipia. Heitä eivät kiinnosta joukkojen, proletariaatin ja kansan intressit ja kohtalo, ainoa, mikä täyttää heidän sydämensä ja mielensä on individualismi.

Heidän henkensä on vastakkainen IKP (maolaisen) todellisille johtajille, kuten toveri Basaravajille, joka aseisti puolueen vihollista rohkeasti vastaan taistelemisen hengellä, antaen esimerkin elämänsä antamisesta puolueelle ja vallankumoukselle. Puolustaen kansansodan tietä, toveri Basaravaj totesi, että ”KVSA:n täytyy muuttua voittamattomaksi punaiseksi armeijaksi, joka uskaltaa tuhota vihollisen, osoittaen sen suuren urhoollisuuden. Kansansota, jota tuollainen armeija käy, on voittamaton.”

Lisäksi, toveri Basaravaj korosti ja on osoittanut omalla elämällään, että: ”on tarpeen taistella rohkeasti, urhoollisesti ja uhrautuvaisesti puolustaakseemme puoluettamme, KVSA:a ja kansanvallan elimiä vihollisen hyökkäyksiltä, edetäksemme harppauksin ja aiheuttaaksemme lisää tappioita viholliselle. Tästä syystä offensiivimme vihollista vastaan tulisi olla aina täynnä luokkavihaa, urheutta ja päättäväisyyttä. Meidän on otettava huomioon, että poliittiset tavoitteemme ja kansan etujen toteuttaminen eivät ole saavutettavissa ilman uhrauksia.”

Kaikkien maailman kommunistien tulisi taistella Sonun kapitulationismia vastaan ja ruumiillistaa toveri Basaravajin ja vallankumoukselle henkensä uhranneiden useiden kymmenien johtajien sekä lukemattomien joukkojen pelotonta henkeä. Antaessaan elämänsä puolueelle ja vallankumoukselle toveri Basaravaj ei antanut proletariaatin ja puolueen ideologian tulla tahrituksi, vallaten näin täydellisen voiton IKP (maolaiselle) taistelussa revisionismia ja kapitulationismia vastaan, ja vallaten näin siis voiton koko kansainväliselle kommunistiselle liikkeelle.

Xi Jinping rehabilitoi Li Shao-chin, ”Kiinan Hruštšovin” ajaakseen ”rauhanomaista siirtymää”, ”rauhanomaista rinnakkaiseloa” ja ”rauhanomaista kilpailua”, korvatakseen imperilaismin vastaisen taistelun ja luokkataistelun mädällä ”tuotantovoimien teorialla”. Aivan, kuten OOL Perussa ja Prachanda Nepalissa, Sonun klikki Intiassa puhuu uusdemokraattisen vallankumouksen kiistämisen puolesta, agraarivallankumouksen vaiheen kiistämisen puolesta, puolifeodaalisen perustan tuhoamisen tarvetta vastaan väittäessään, että ”puolifeodalismi on jo ohitettu” ”imperialistisen ylivallan seurauksena”.

Toveri Basaravaj opetti, että kommunistien on mobilisoitava sotilaallisesti talonpoikia laajasti aseellisessa vallankumouksessa, jotta maakysymys voidaan ratkaista täysin, tämä on kaikista olennaisin perusedellytys ja ehto kaikkien vihollisten voittamiselle ja uusdemokraattisen vallankumouksen loppuun viemiseksi.

Kansainvälisen kommunistisen liikkeen riveissä on yhä Sonun ajatusten piileskeleviä puolustajia, Avakianin, Prachandan ja OOL:n sekä Xi Jingpingin häpeileviä seuraajia. He kääriytyvät punaisiin lippuihin tehdäkseen julistuksia ”imperialismia vastaan ja kansansodan Intiassa puolustamiseksi”, mutta eivät taistele imperialismia vastaan teoissa ja kieltäytyvät uimasta vastavirtaan. Nämä herrat eivät jätä käyttämättä yhtäkään mahdollisuutta puhua lahkolaisuutta vastaan ”yhtenäisyyden” nimissä, mutta samalla hyökkävät silmittömästi kaikkia niitä vastaan, jotka eivät hyväksy heidän ”johtorooliaan”, punoen juonia tunnettujen pettureiden ja tiedonantajien kanssa, etsien yhtenäisyyttä ”ideologisen hyväntekeväisyyden vanhainkodin”, jota edustaa revisionistinen ICOR, kanssa. He ovat sitä samaa kuin he, jotka saattavat ruotia kovin sanoin imperialismia, mutta jotka ovat jo kauan aikaa sitten luopuneet taistelusta imperialistista porvaristoa vastaan imperialistisissa maissa (mukaan lukien ”omaa” porvaristoaan vastaan), ja sen sijaan saarnaavat sosialishovinismia ja -patriotismia. Tämä on viides kolonna kansainvälistä kommunistista liikettä ja maailmanvallankumousta vastaan, joka täytyy paljastaa.

Revisionismi on päävaara kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä, se on vastavirta, joka pyrkii heikentämään imperialismin vastaisia taisteluja ja johtaa ne harhaan vallankumouksellisesta sisällöstään erottaen maailmanvallankumouksen kaksi virtausta.

Meidän on otettava opiksi ja sovellettava sitä, mitä puheenjohtaja Mao määritteli koskien maailmanvallankumouksen strategiaa ja taktiikkaa nykyisellä aikakaudella: Kaikkien maiden marxisti-leninisti-maoistit, liittykää yhteen! Koko maailman vallankumoukselliset kansat, liittykää yhteen ja lyökää imperialismi, nykyaikainen revisionismi ja kaikki taantumukselliset! Näin kansallinen vapautusliike sulautuu yhteen kansainvälisen proletaarisen liikkeen kanssa ja nämä kaksi voimaa antavat sysäystä maailmanhistorian kehitykselle.

Proletaarinen vallankumous ottaa kansallisen muodon, mutta sen olemus on kansainvälinen. Vallankumous kussakin maassa kehittyy osana ja erottamattomasti maailmanvallankumouksesta. KKL vahvistaa valansa siitä, että se jatkaa taivaan ja maan siirtämistä maoismin asettamiseksi proletaarisen maailmanvallankumouksen johtajaksi ja oppaaksi, kansainvälisen kommunistisen liikkeen jälleenyhdistämiseksi ja edistymiseksi proletariaatin kansainvälisen järjestön rakentamisessa, suuren Kommunistisen Internationaalin rekonstituution tiellä – joka on kommunistisen liikkeen välttämätön instanssi imperialismia vastaan iskemiseksi kaikissa maailman kolkissa yhtenä rautaisena nyrkkinä.

Eläköön Suuren Proletaarisen Kulttuurivallankumouksen 60. vuosipäivä!

Pommittakaa revisionismin päämajoja!

Eläköön marxismi-leninismi-maoismi!

Eläköön Kansainvälinen Kommunistien Liitto!

Alas imperialismi! Eläköön kansansota!

Kansainvälinen Kommunistien Liitto

1. toukokuuta 2026